lovely winter?

kaikkee muuta.

Ja tätä on luvattu ainakin viikoksi. Ai että, miten ihanaa. Noo katellaan, kenellä alkaa pää leviämään ekaksi.. Saattaa olla omistaja.

Joensuu, 10 vrk sää

Kuvien puute

hidastaa blogipäivityksiä! Omistaja meni lainaamaan kameraansa whipusten "isovanhemmille" Thaimaan reissua varten ja digipokkari on vielä sillä tiellään, kun Punto ei ole ottanut joulun jälkeen suunnaksi Iisalmea ollenkaan. 

Kuninkaallisille koirille kuuluu erittäin hyvää. Ilo luulee, että treenikausi on jo hyvässä vauhdissa ja juoksee umpihankirallia harva se päivä kasvattaen reisiensä ympärysmittaa entisestään. Mitenhän pitkälle nahka venyy.. Uni the suuri saalistaja menee myös hyvää vauhtia kohti huippukuntoa, kun se haahuilee ja syöksyilee lumihangessa metsän keskellä pitkäkorvien hajujen perässä monia kilometrejä. No, Unin kunto on taas vain väliaikaista, kun johan se kohta taas aloittaa juoksunsa. Sterkkaussuunnitelma on venynyt ja venynyt, kun omistajan ammatinhankkimisyritykset ammattikorkeakoulussa estävät houdinin jatkuvan vahtimisen leikkauksen jälkeen ainakin viiden päivän ajan.. Mennee siis ensi kesälle.. 

Palataas tähän masentavan kylmään ja lumiseen maisemaan. Näiden kahden vauhtihirmun perässä laahustaa yksi raidallinen ja yksi punainen (haltin takki) hiki päässä lunta, kylmyyttä ja pimeyttä jokaisella askeleella kiroten. Bea on aivan nakki otsassa heti, kun se tajuaa, että lähdetään ulkoilemaan ja yrittääkin telepaattisesti viestittää palvelijalleen, että se jäisi kyllä nyt paljon mieluummin untuvapeiton alle jatkamaan päiväuniaan. Mielenkiinnolla odotan, mitä kikkoja keksin tälle keväälle Bean kisakuntoon saamiseksi, se kun näkyy laiskistuvan joka kevät aiemmasta. Ilon kanssa tuota ongelmaa ei ole: Jos sen vie juoksemaan ilman isosiskoja jonkun kaverin kanssa, se tuntuu unohtavan kokonaan, että whippet on SPRINTTERI, jonka kisasuoritus lasketaan kymmenissä sekunneissa, ei tunneissa. Kun muut huilivat, menee Ilo huutelemaan korvaan ja härnäämään taas jonkun kissa & hiiri -leikkiin. Kun neiti on vielä frisbee- & pallohullu, ei tarvitse olla ruudinkeksijä miettiessään sen treeniohjelmaa keväälle.

Uni senkin missi, saa mennä kauhistuttamaan ruotsalaistuomaria Tuusniemelle helmikuun lopulla ja Kangasniemen näyttelyä on myös tuumailtu ja katseltu sillä silmällä, että sinne pääsisi näytille myös edellisen lisäksi Ilo. Kisakalenteriakin on jo hieman tutkailtu, iiiiks kohta on taas uusi kausi!!!

Riemu ja Nami ovat palvelijoidensa kanssa käymässä Susirajalla ja voi hyvänen aika, kun neiti "rakastan kaikkia" jumaloi pikkusiskoaan. Niin muuten jumaloi allekirjoittanutkin, voih! Pieni koppakuoriainen sulattaa kenen tahansa sydämen, se on niiiiin ihana!! Kutistettu versio Ilosta ja niiiin tomera! :) Nami, Riemu, Uni, Ilo ja Bea saivat omistajien suut loksahtamaan auki tänään Jaamankankaalla, kun niin kauniisti keskenään juoksivat koko parituntisen ajan ilman mitään runttailuja tai pikkupärinöitä. Todella hyvin keskenään toimeentulevaa sakkia. En voi sanoa, että voi kun tuo porukka asuisi vielä Joensuussa, kun itsekin täältä olen poistumassa Kuopioon huhtikuussa, mutta siis kyllä olikin ollut niiin kamala ikävä! Onneksi on päästään vialla ja tykkää ajaa autoa niin voi taas ravata kevään mittaan Espoossa ihastuttamassa ja pikkuisen vihastuttamassa Riemua ja Namia palvelijoineen. 

Niin hullu koiranomistaja päättikin jatkaa tällä mielenlaadulla ja vaihtoi ratakaupunki Tampereen sittenkin Kuopioon ja tiedossa on siis jatkossakin ajamista ja ajamista.. ja ajamista.. :D Kuopiossa sentään on ratasuora ja Mikkeliin hurauttaa nopeasti harkkailemaan ihan oikealle radallekin. Vitostietä pääsee suoraan etelään ja Kuopiossa asuu myös kisakaverit Elina ja Rosie, joten ei tarvitse yksinkään ajella. Ja Kuopijosta on Jyväskyläänkin vain 140 kilometriä, eli ihan naurettavan lyhyt matka! Eli sirkus muuttaa huhtikuun alusta Savoon ja kalakukkokaupunkiin, en malta odottaa! Whipuset on onnellisia missä vain ja on ne jo Kuopiossa sen verta paljon ravanneet, että tuttu kaupunki. Onhan Bea siellä ekan puoli vuotta asunutkin ja tuntee hoodit! Nää on kyllä niin kotonaan kaikkialla, helppoja tyyppejä.

Ei muuta tällä kertaa, palaamme uusilla jutuilla, kunhan niitä on!;) 

Ilo

tuo täydellinen pieni eläin. 

Miten joku vuosikas koiranalku voikin olla noin upea ja järkevä? Ilo hämmästyttää omistajaansa, ja varmaan muitakin, päivittäin olemalla niin äärettömän iloinen ja ystävällinen. Ilolla on omistajaansa erityinen suhde. Se on täydellinen kaikessa mitä se tekee. Jos pyydän lenkeillä siltä kontaktia muita koiria ohittaessa, katsoo se heti tiiviisti silmiin ja unohtaa kaiken ympärillä tapahtuvan. Se on kiitollinen kaikesta, mitä sille antaa tai tekee. Kun sen vie ulos, se juoksee. Kun sen tuo sisälle, se nukkuu. Kun sen laittaa autoon, se nukkuu. Kun se näkee uusia koiria, se tutustuu niihin avoimesti. Kun sille antaa ruokaa, se syö kiitollisena. Kun sitä opettaa, se oppii. Kun se näkee tuttuja, se osoittaa lämpimän rakkautensa. Kun siltä pyytää jotakin, se tekee kyseenalaistamatta. Kun sitä komentaa, hmm.. ei sitä tarvitse komentaa? Se on ottanut opikseen kaikesta. Kun sitä rakastaa, se rakastaa takaisin. Kun ankeana aamuna herätyskello soi, Ilo hyppää sänkyyn toivottamaan hyvää huomenta. Tuota täydellisempää koiraa ei ole olemassa. Se lukee minua, kuin avointa kirjaa ja osaa toimia tilanteessa, kuin tilanteessa juuri niinkuin sen toivon toimivan. Ajatus. 

En voi sanoin kuvailla, miten äärettömän tyytyväinen olen, että päätin ottaa Disalta pennun. Kiitos Disa, kiitos Nuka. Kiitos Lotta ja Teemu. Minulla on vierelläni puhdasta kultaa. 

What's up?

Typerä talvi ja liikaa lunta. Omistaja ei nauti talvimaisemasta yhtään niin paljon, kuin Ilo ja Uni siitä nauttivat. Bean kanssa molemmat ollaan sitä mieltä, että lumi pois ja vähintään plussakelit takaisin mahdollisimman pian. Joensuu on taas ihan umpihankea joka puolelta, minnekään ei oikein pääse ulkoilemaan, jos haluaa siis välttää reisilihastreeniä tarpomalla umpihangessa kengät kastellen. Nekin vähät reitit, joita me käytetään on taas aurattu laduiksi hulluille hiihtäjille. Vttu!

Autonsaaminen on laiskistuttanut omistajaakin sen verran, ettei remmilenkkeilyt kilometritolkulla enää nappaa.. Ja irtijuoksupaikat on vähissä, kun jäällekään ei vielä uskalla mennä. 

Uusi vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä. Oltiin Kuopiossa ja ihan satamassa, jossa raketteja paukuteltiin taivaalle paljon. Ilo ei ollut sisällä huomaavinaan kuuluvaa pauketta ja ulkonakin vilkaisi hetken taivaalle, mietti pissiäkö vai ei, katsoi, mitä Uni ja Bea tekee ja jatkoi aivan normaalisti eteenpäin!:D Aika mahtava tyyppi. 

Uni taas.. Sterkka-aikaa en ole saanut vielä aikaiseksi varata, koska meiltä puuttuu se haavasuojapuku, joka estää tuon apinan repimästä leikkaushaavan tikkejä auki. Koulussa on myös aika kiirettä, joten pitää tarkkaan miettiä, milloin ehtii olla leikkauksesta toipuvaa koiraa kotona vahtimassa. Unihan, jonka taisin tuossa kehua aikuistuneen, on taas palannut samoihin vanhoihin tapoihinsa. Se on ihan pentu jälleen ja touhottaa milloin mitäkin omiaan pöytäsurffailun ja roskiskaivelun ohella. Eli ihan valeraskauttahan se rauhallisuus taas oli.. :D Jotain hyvääkin: Ilon kanssa se painaa mielellään kivaa vauhtia ulkona ja on taas alkanut saada kuntonsa ja lihaksensa takaisin. Mutta tuntuu aika usein, että mulla on kaksi aikuista ja fiksua whippetiä ja yksi pentu. Ilo ja Bea siis ne aikuiset..